Not my time

Niinhän siinä kävi että ei ollut mun vuoro päästä tänä vuonna tohon kisaan. Semifinalistit on siis valittu ja mä en ole yksi heistä. Eikä mua oikeestaan kiinnosta spekuloida miksi näin kävi, ei vaan yksinkertaisesti paketti riittänyt. Kunto ja/tai hakemus ei tuomareita miellyttänyt ja sillehän mä en mahda mitään. Näillä mennään mitä on! Satavarmasti löytyy tuhansia mua parempikuntoisia likkoja tästä maasta, sitä en kiellä, mutta kerrankin voi ylpeenä todeta että mä riitän itselleni. Mulla on mahdollisuus kehittää itseäni just siihen suuntaan kun haluan ja tasan sillä vauhdilla mikä hyvältä tuntuu. Ja näin mä aion tehdä, nytpä ei tarvi koko kesää kieltäytyä jätskeistä ja hinkata aerobisia jalat rakoilla vaan hitaampikin kehitystahti riittää ;D

Tästä siis treenit jatkuu kovempina kun koskaan ja kyllä mulle sen verran jäi hampaankoloon että ens vuonna kokeilen varmaan uudestaan, josko vuoden treenaaminen tuottais toivottua tulosta. Nythän mulla ei kunnon salitreenitaustaa ole kun vajaa vuosi, joten kehitystä saakin tulla vielä vaikka kuinka ja paljon. Enkä kiellä etteikö mua vähän harmittais että kisa tyssäs heti alkumetreillä mutta hei, elämä on. Mä uskon että kaikella on tarkoituksensa ja tämänkin pettymyksen käsiteltyäni oon taas pikkusen viisaampi ja osaan nähdä kokonaisuudet paremmin. 

Kaveri lähetti mulle kuvan viime kesältä ja otinkin sen osaks yhtä before-after-kuvaa. Oon mä piru vie ylpee siitä mitä oon saanut aikaan, vaikkei musta fitnessmallia (vielä) tulekaan!

Eipä muuta, eteenpäin sano mummo lumessa!

<3 Hanna